Krista Autio työskentelee kaksijakoisesti, vähintään.
Ehkä Aution työskentely jakautuu peräti kolmeen tai neljään suuntaan, joilla kuitenkin on vahva kytkös keskenään. Ulkoiselta ilmeeltään toisistaan eroavaiset maalaussarjat tuntuvat kommentoivan toisiaan.
Ihmisen poissa ollessa maalauksesta Aution esitystapa käy merkkimäiseksi, hillityn minimalistiseksi. Mitä merkki merkitsee ei käy välttämättä selville. Mitä merkitsee violetinpunaisista pyörylöistä muodostuva F. tai 5? Saanko turvautua numerologiaan; voiko numero viisi merkitä vapautta, muutosta ja mahdollisuutta? Ehkä turvautua saa, ei Autio sellaista tulkintaa missään kielläkään ja pidän ajatuksesta, vapaus on aina hyvä idea. Puolenkymmentä, puolivälissä. Aution viisi ei ole viides, siitä puuttuu piste perästä, mutta miksi sitten f-kirjain esiintyy pisteen kanssa? Se on siis alkukirjain. F on aina jotain vierasperäistä ulkomaalaista asiaa, paitsi silloin kun ollaan ulkomailla, jolloin sitä on käytettävä puhuttaessa kotimaasta, joka on etäällä. F on etäinen kirjain.
Krista Aution maalauksissa on päähenkilö. Päähenkilö on nainen jolla on siistejä kolttuja ja peruukkeja, ja naisella on myös vaarallinen musta pyssy keltaiselle taustalle asetettuna siltä varalta jos kovasti rupeaa tökkimään. Nainen tekee selväksi mitä tahtoo: ”J’AIMEL’ARGENT + LEPOUVOIR”.
Kolmen maalauksen sarjassa naisen peruukki esittää tyynesti tunnustuksen, katumuksen ja reilun ehdotuksen rikoksen kammottavuutta vastaavasta tuomiosta: ”ILIE”, ”SHAME” ja ”SHOULDBESHOT.”. Jokainen suustaan palturia päästänyt tietää, että tuomio on aivan kohtuullinen. Onneksi valehtelija itse on päässyt lennähtämään muualle. Aution maalauksissa lennetään mielellään, yritetään livistää vaikkapa Miamiin, johon ilmeisesti ei kuitenkaan päästä ”NUNCANADA”, mutta aina on olemassa muitakin paikkoja, kuten Tampere, jonne pääsee helpommin. Aution lentokenttämaalauksissa on enemmän pois lähtemisen kuin perille pääsyn tuntua. Maisema vilahtaa ohi, jää taakse ja käy merkityksettömäksi. Lentokoneen ikkunasta näkyy aina samaa, oltiin missä tahansa. Pakoa voi myös yrittää unessa strutsin lennättämänä. Ehkä strutsikin näkee lentounia, mutta jos saisin valita linnun jonka näen unessa, en valitsisi strutsia. Kun Autio kirjoittaa strutsia esittävään maalaukseen I SAW YOUR DREAM, ajatus tuntuu syvästi ristiriitaiselta. Uni on vapaata ajatuksen lentoa.
Kun ihminen, useimmiten taiteilijan itsensä näköinen nainen, ilmestyy kuvaan Aution esitystapa käy koomiseksi, ylimalkaiseksi ja rähjäiseksi ja värit harmaiksi. Nainen on rööki suussa ja haalarit jalassa. Siistit koltut pysyvät henkareissaan siistimmissä maalauksissa. Tämä nainen ei tunnusta, häpeä eikä esitä tuomioehdotuksia. Nainen ulkoiluttaa koiria tai terävähampainen uroskoira ulkoiluttaa pikkutytöksi kutistunutta naista. Naista väsyttää. Väsähtäneellä elovenatytöllä on paita jossa lukee ”I’M FROM FINLAND”. Ja korkealla liihottelevalla pikku prinsessalla on asiaa jollekin, kenelle tahansa: ”Someonethere”.
Markku Arantila